Royal Exchange – historiaa ja arkkitehtuuria Cityn sydämessä
Royal Exchange perustettiin 1500-luvulla lontoolaisen liikemiehen Sir Thomas Greshamin aloitteesta. Hänen tavoitteenaan oli luoda Lontooseen samanlainen keskitetty kaupankäynnin paikka kuin Antwerpenissä, jossa hän oli toiminut Englannin kauppakomissaarina. Gresham rahoitti hankkeen omalla kustannuksellaan ja sai siitä vastineeksi osuuden tulevista tuotoista, mikä osoittautui onnistuneeksi sijoitukseksi. Rakennus sai nimensä kuningatar Elisabet I:n vierailun yhteydessä vuonna 1571, jolloin hän antoi sille virallisesti nimen “Royal Exchange”.
Royal Exchange -rakennuksen huipulla oleva kultainen heinäsirkka on peräisin Sir Thomas Greshamin perheen vaakunasta. Tarinan mukaan nainen, joka oli kuullut heinäsirkkojen sirityksen, löysi yhden Greshamin esi-isistä ruohikosta, jolloin siitä tuli suvun tunnus. Heinsirkkapatsas on kullanvärinen, ja se selvisi kuin ihmeen kaupalla sekä vuoden 1666 suuresta tulipalossa että vuoden 1838 tulipalosta, jotka tuhosivat kaksi ensimmäistä rakennusta.
Ensimmäinen rakennus tuhoutui Lontoon suuressa palossa vuonna 1666. Toisen rakennuksen peruskiven laski kuningas Kaarle II vuonna 1667, mutta sekin tuhoutui tulipalossa vuonna 1838. Nykyinen, kolmas Royal Exchange valmistui vuonna 1844 ja avattiin juhlallisesti kuningatar Viktorian toimesta. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti William Tite, ja sen tyyli edustaa uusklassista arkkitehtuuria.
Temppelimäinen rakenne, korinttilaiset pylväät ja symmetrinen julkisivu yhdistyvät sisätilojen marmoriin, värikkäisiin mosaiikkeihin ja koristeltuihin kaariin ja antavat tilalle rauhallisen ja arvokkaan ilmeen. Sisällä voi ihailla myös historiallisia maalauksia ja taideteoksia, jotka kertovat Cityn kaupankäynnin perinteistä ja brittiläisen imperiumin vaikutuspiiristä.
Rakennus, joka kertoo kaupankäynnin tarinaa
Royal Exchangen edessä katse kiinnittyy rakennuksen julkisivuun ja sen kolmionmuotoiseen veistoskoristeeseen. Siihen on veistetty kohtaus, jonka teki aikanaan kuvanveistäjä Richard Westmacott nuorempi. Keskellä istuu hahmo nimeltä Commerce, eli kaupankäynti itse, pitelemässä charter of exchange -asiakirjaa ja peräsintä, mikä on melko suora vertauskuva kaupankäynnin suunnasta ja hallinnasta. Häntä ympäröi 17 hahmoa eri puolilta maailmaa.
Reliefin yksityiskohdat, kuten merenjumalat, purjelaivat ja Britanniaa esittävä naisfiguuri, korostavat aikakauden näkemystä kaupankäynnin ja merenkulun keskeisestä roolista kansainvälisissä verkostoissa. Kokonaisuus heijastaa 1800-luvun maailmankuvaa, jossa Britannia nähtiin globaalin kaupan keskuksena.
Lasikaton alla avautuva atrium kuvastaa rakennuksen perinteistä roolia avoimena kohtaamispaikkana.
Wellingtonin patsas Royal Exchangen edustalla
Royal Exchangen edessä, Bankin risteyksessä, seisoo Arthur Wellesleyn, ensimmäisen Wellingtonin herttuan, vaikuttava ratsastajapatsas. Pronssinen veistos kuvaa sotapäällikköä hevosensa selässä. Patsas on valettu Waterloon taistelussa ranskalaisilta vallatuista tykeistä, mikä tekee siitä sekä symbolisesti että materiaaliltaan ainutlaatuisen.
Patsas pystytettiin paikalle vuonna 1844 kunnianosoituksena Wellingtonin elämäntyölle. Hän ei ollut vain Napoleonin voittaja Waterloossa, vaan myös valtiomies ja kahteen otteeseen Britannian pääministeri. Paikka valittiin, koska Bankin risteys on yksi Lontoon historiallisista keskipisteistä, merkittävä hallinnollinen ja taloudellinen solmukohta jota ympäröivät muun muassa Englannin keskuspankki, Royal Exchange ja Mansion House. Näin patsas yhdistää sotilaallisen voiton muistomerkin Cityn siviilihallinnon ja talousvallan keskelle.
Lontoon kiltojen lyhtypylväät – 12 vaakunaa Royal Exchangen edessä
Royal Exchangen edustalla, aivan Lontoon talousalueen ytimessä, seisoo kaksitoista koristeellista lyhtypylvästä, jotka on omistettu City of Londonin arvovaltaisimmille killoille – niin sanotulle Great Twelve -joukolle. Jokainen pylväs lepää kivijalustalla ja kantaa lasista valopalloa, jonka päällä lohikäärme pitää hallussaan kaupungin vaakunaa. Pylvään alaosassa on messinkikilpi, johon on kaiverrettu kyseisen killan tunnus. Neljä Royal Exchangea lähimpänä olevaa pylvästä ovat erityisiä, sillä niissä on kolme lamppua ja ne edustavat vaikutusvaltaisimpia kiltoja kuten Mercers, Grocers, Drapers ja Fishmongers.
Lontoon killat juontavat juurensa keskiajalle, jolloin ne valvoivat ammattien standardeja, kouluttivat uusia osaajia ja huolehtivat yhteisön heikommista. Vaikka ne ovat sittemmin menettäneet alkuperäiset kaupalliset yksinoikeutensa, niiden asema Cityn toiminnassa on säilynyt vahvana. Ne osallistuvat yhä kaupungin seremonioihin, valitsevat Cityn sheriffit (joilla on nykyisin vain seremoniallisia tehtaviä) ja hyväksyvät Lontoon pormestarin virkaanastumisen. Nimi livery company viittaa killan perinteisiin juhla-asuihin, ja monien virallinen nimi alkaa yhä sanoilla The Worshipful Company of… .
Vuonna 1516 laadittu kiltojen arvojärjestys määritteli, missä järjestyksessä ne kulkevat vuosittaisessa juhlakulkueessa. Kiista Skinnersin ja Merchant Taylorsin välillä sijoista 6 ja 7 synnytti aikanaan tunnetun sanonnan “at sixes and sevens”. Vaikka osa killoista toimii yhä alkuperäisellä alallaan, monet ovat sopeutuneet nykyaikaan. Nykyisiä killan aseman omaavia yhteisöjä on jo yli sata, joukossa muun muassa IT-ammattilaiset, mustien taksien kuljettajat ja lentäjät.
Lyhtypylväät löytyvät Bankin metroaseman päältä, kahdeksan kadun risteyksestä, jota kehystävät Cityn tunnetuimmat rakennukset: Bank of England, Mansion House, The Ned -hotelli ja postmoderni Number One Poultry. Ne jäävät helposti huomaamatta kiireessä, mutta pysähtymällä hetkeksi voi nähdä, kuinka Cityn historia on kirjaimellisesti valettu valurautaan.
James Henry Greathead – Metrotunneloinnin pioneeri
Rakennuksen oikealla puolella, tien keskellä, seisoo insinööri James Henry Greatheadin patsas, joka pystytettiin vuonna 1994. Hän oli eteläafrikkalainen mekaanikko-insinööri, joka kehitti kuuluisan Greathead-shield -tunnelointilaitteen. Tätä tekniikkaa käytettiin Lontoon metron rakenteissa, erityisesti Bank–City-yhteyksissä, ja josta nimi “The Tube” johtaa. Patsas palvelee myös käytännön tarkoitusta: sen jalusta kätkee sisäänsä ilmanvaihtokanavan, joka huolehtii Bank- ja Monument-asemien ilman vaihtumisesta maanalaisen asemarakenteen yhteydessä.
Royal Exchange tänään
Tänä päivänä Royal Exchange ei enää toimi pörssinä, vaan se on muuntunut ylelliseksi ostos- ja ravintolakohteeksi, joka palvelee sekä Cityn toimistoväkeä että vierailijoita. Rakennuksen lasikattoinen atrium muodostaa keskipisteen, jossa Fortnum & Masonin samppanjabaari ja ravintola tarjoaa mahdollisuuden nauttia klassista brittiläistä ruokaa, iltapäiväteetä ja cocktaileja historiallisen arkkitehtuurin keskellä.
Atriumia reunustavat luksusliikkeet, kuten Hermès, Tiffany & Co., Montblanc, Omega, Jo Malone ja Boodles. Lisäksi rakennuksessa toimii mittatilausompelijoita ja parfyymiliikkeitä, jotka jatkavat Cityn henkilökohtaisten palvelujen perinteitä. Paikkaan voi poiketa myös vain ihastelemaan sisätilojen arkkitehtuuria tai nauttimaan kahvin rauhallisessa ympäristössä.
Läheiset nähtävyydet
Bank of England, vuonna 1694 perustettu Englannin keskuspankki on yksi maailman vanhimmista ja tärkeimmistä rahoituslaitoksista. Sen vaikuttava kivijulkisivu ja viereinen ilmainen museo avaavat pankkitoiminnan historiaa ja nykyisyyttä. Museo on avoinna arkisin ja tarjoaa yleisölle maksuttoman pääsyn.
Mansion House on rakennus, joka on peräisin 1700-luvulta, ja toimii Lontoon pormestarin virka-asuntona. Se on avoinna yleisölle vain harvoin, mutta siihen voi tutustua esimerkiksi Open House -viikonloppuna tai opastettujen kierrosten yhteydessä. Julkisivu on helposti nähtävissä ulkopuolelta.
Aivan Royal Exchangen lähellä toimi myös posti, jossa painettiin maailman ensimmäiset postimerkit vuonna 1661, josta muistuttaa seinällä oleva kyltti.
